Nautinnollista nörtteilyä.

En yleensä yhdistä söpöilyä tietokoneisiin. Esimerkiksi vaaleanpunaisella vuorattu tietokone tai jotenkin muuten naisellinen kone olisi minulle jotenkin mahdoton ajatus. En silti voinut vastustaa kiusausta koristella oma tietokoneeni näillä maatuskakansioilla. Ja onhan ne nyt niin nättejä.

http://benschlitter.com/blog/2009/08/02/matryoshka-nesting-doll-icons/

Tuolta siis löytyy ja nykyään taitaa saada jopa Iphoneen. Itse koristelin työpöytäni noilla maatuskoilla ja laitoin taustakuvaksi aika yksinkertaisen sinisen taustan ja poistin melkein kaiken työpöydältäni noihin kansioihin. Kas näin:

Tervetulloo!

Sain tuuman ja kirjoitin. Tämän ei ole niinkään tarkoitus olla muotiblogi, vaan kertoa kaikesta siitä, mistä pidän. Tätähän on turha sanoa kuulostamatta liian Jippumaiselta, mutta ihminenhän pitää kaikista pienistä asioista. Kuten minä. Rakastan kesäsadetta ja hienoa uutta pipoani. Pidän myös ensilumesta ja onneksi sekin saatiin jo Tampereelle. Erityisesti pidän kirjoista, lehdistä ja elokuvista. Ja erityisesti pidän elokuvista, joissa on joku jännä sanoma. Tässäpä yksi mahtava elokuvahistoriamme klassikko, joka tuskin nyt ainakaan vielä ihan Kummisetien rinnalle pääsee. Mutta Joelin ja Clementinen tarina nyt vaan on aivan mahtava.

Kyseessähän on siis lempielokuvani Eternal Sunshine of the Spotless Mind. En ole hetkeen nähnyt visuaalisesti yhtä kaunista elokuvaa sitten Monsoon Weddingin, josta voinkin kirjoittaa myöhemmin. Perusajatus on vain yksinkertaisesti ihana. Kun tullaan siihen, että meidän pitäisi luopua rakkaistamme ja muistoista heidän kanssaan, pidämme niistä kiinni kynsin ja hampain. Kiitos ohjaaja Michel Gondryn, tämä on vain kaunista.