Tervetulloo!

Sain tuuman ja kirjoitin. Tämän ei ole niinkään tarkoitus olla muotiblogi, vaan kertoa kaikesta siitä, mistä pidän. Tätähän on turha sanoa kuulostamatta liian Jippumaiselta, mutta ihminenhän pitää kaikista pienistä asioista. Kuten minä. Rakastan kesäsadetta ja hienoa uutta pipoani. Pidän myös ensilumesta ja onneksi sekin saatiin jo Tampereelle. Erityisesti pidän kirjoista, lehdistä ja elokuvista. Ja erityisesti pidän elokuvista, joissa on joku jännä sanoma. Tässäpä yksi mahtava elokuvahistoriamme klassikko, joka tuskin nyt ainakaan vielä ihan Kummisetien rinnalle pääsee. Mutta Joelin ja Clementinen tarina nyt vaan on aivan mahtava.

Kyseessähän on siis lempielokuvani Eternal Sunshine of the Spotless Mind. En ole hetkeen nähnyt visuaalisesti yhtä kaunista elokuvaa sitten Monsoon Weddingin, josta voinkin kirjoittaa myöhemmin. Perusajatus on vain yksinkertaisesti ihana. Kun tullaan siihen, että meidän pitäisi luopua rakkaistamme ja muistoista heidän kanssaan, pidämme niistä kiinni kynsin ja hampain. Kiitos ohjaaja Michel Gondryn, tämä on vain kaunista.